KOLME ja puoli vuotta Shefki Kuqi on hämmentänyt Suomessa jalkapallovalmentajana yleisöä, pelaajia, valmentajia, erotuomareita ja mediaa. Ennen hänet tunnettiin rymistelevänä voimahyökkääjänä, joka periksi antamattomalla asenteella ja nöyrällä työnteolla raivasi tiensä Englannin ylimpien jalkapallosarjojen pitkäaikaiseksi maalintekijäksi ja Suomen jalkapallomaajoukkueen kulttihyökkääjäksi, kannattajien suosikiksi.
Viime vuosina hän on valmentajana tullut tunnetuksi ruutitynnyrinä, joka on säälimättä lytännyt muun muassa suomalaista jalkapallokulttuuria, pelaajien asennetta ja erotuomarien taitoja. Käytös on ymmärrettävästi herättänyt hämmennystä.
Kuqi potki juomapulloja kentän laidalla ja hyppi aitojen yli Tapiolassa FC Hongan päävalmentajana, paiskoi ovia Myyrmäessä PK-35 Vantaan päävalmentajana ja esitti salaliittoteorioitaan HIFK:n suosimisesta Inter Turun päävalmentajana. Samalla rakoilivat ystävyyssuhteet ulkomaisiin ystäviin, joita hän oli pyytänyt avukseen Suomeen.
”OLEN pyrkinyt tuomaan kulttuuria. Moni luulee, että vedän roolia, kun puen puvun ja kravatin peliin. Se on kunnioitusta seuraa ja tapahtumaa kohtaan. Minua käy sääliksi vastustajat, joilla on valmentaja sortsit ja sandaalit jalassa.”
”Täytyy olla rehellinen. Tietyille pelaajille tämä on vain hobby. Tämä on se tilanne. Täytyy mennä vain eteenpäin.”
”Ollaanko me tultu tänne huutamaan vai pelaamaan futista? Tuomaritoiminta on ollut surkeaa joka pelissä.”
Edellä mainitut ovat sitaatteja Helsingin Sanomien jutuista kolmen viime vuoden ajalta. Paljon on sattunut ja tapahtunut.
Nyt palava raivo on tukahdutettu. Inter Turun puheenjohtaja Stefan Håkans poisti hapen tulelta, kun hän antoi viime viikolla potkut Kuqille. Ne olivat Kuqin lyhyen valmennusuran ensimmäiset.
Sattumalta reilu viikko myöhemmin ilmestyy Kuqin elämäkerta. Se osin selittää Kuqin käyttäytymistä ja julkisuuskuvaa valmentajavuosina.
KUQIN elämän avainkokemus on hänen perheensä pako Kosovon sodan jaloista Suomeen. Kuqin kertomus matkasta Suomeen on yksityiskohtaisuudessaan ja ahdistavuudessaan vetävää luettavaa.
”Oli jo puolipäivä junan saapuessa Belgradiin. Jokainen meistä muisti kristallinkirkkaasti isän ohjeet: ei saa lausua sanaakaan, ettei kukaan äkkäisi meitä Kosovon albaaneiksi.”
Matka sitoo jo entuudestaan vahvat perhesiteet entistäkin lujemmiksi.
Suomessa perhe ja Kuqi etsivät pakomatkan jälkeen paikkaansa. Kuqi on 13-vuotias teinipoika, kun hän kokee jalkapalloelämänsä ensimmäisen pettymyksen. Mikkelin Palloilijoiden joukkue ei huoli häntä joukkueeseensa.
Kuqi ottaa pallon kainaloonsa ja haistattaa pitkät MP:lle. Hän vannoo, että he katuisivat vielä päätöstään.
”En ollut kovin taitava pallon kanssa, mutta varmasti riittävän taitava, ja olin sitä paitsi isompi, vahvempi ja nopeampi kuin ne muut. Ja oppisin kyllä taitavammaksikin, jos vain saisin mahdollisuuden.”
SAMA pettymysten kaava toistuu usein Kuqin jalkapallouralla. Jos hän ei koe saavansa arvostusta tai riittävästi peliaikaa, Kuqi pakkaa nopeasti tavaransa ja etsii uuden paikan. Hänen ainut tavoitteensa jo Veikkausliigan vuosina oli Englannin Valioliiga.
Kuqi on valmis tekemään enemmän työtä jalkapallouransa eteen kuin muut ja olemaan kovemmassa kunnossa kuin vastustajat ja kanssapelaajat.
Valioliiga-seura Blackburnissa kuntovalmentaja ihmettelee, miksi Kuqi ei mittausten mukaan näytä antavan kaikkeaan. Kuntovalmentaja testaa Kuqia eri tavoin sen jälkeen.
”Meikäläinen juoksi ja juoksi, mutta käppyrä ei noussut punaiselle tasolle lopultakaan. Mun kroppani toimi ilmeisesti vähän eri lailla kuin muilla. Tiesin olevani hyvässä tikissä, ja fysiokin tajusi sen.”
Suomessa Kuqi raivasi tiensä aladivisioonasta lopulta Suomen menestyneimpään seuraan, Helsingin Jalkapalloklubiin. HJK:n Mestarien liigan saaga on moneen kertaan kerrottu, mutta se on Kuqinkin kertomana edelleen sykähdyttävä.
Jos haluat lisätietoja uutisista Jalkapallo Pelipaidat Lapsille, ole hyvä ja keskustele blogissamme.
